Pääsin kuuntelemaan Matkamessuilla Helsingissä viime viikolla Conni Bielsalskin puheenvuoroa ”The Power Of Language and Niche”. Conni on saksankielisen Planet Backpack –blogin perustaja ja erittäin menestynyt bloggaaja sekä digiyrittäjä. Vaikka tämä oma bloggaamiseni onkin ollut tällaista on-off –touhua eikä tarkoituksena tai päämääränä olekaan tehdä blogista kaupallisesti menestyvää tai alkaa bloggaamaan ammattikseni (ainakaan tietoisesti tai lähitulevaisuudessa) niin Connin esitys herätti todella paljon ajatuksia ja motivoi kokeilemaan monia muutoksia täällä omassa pikkublogissani.

The Power of Language

Esityksen teeman mukaisesti Conni puhui intohimoisesti siitä, kuinka suuri etu oma äidinkieli on ja kuinka blogia kannattaa ehdottomasti kirjoittaa omalla kielellään. Hänen taka-ajatuksensa tässä oli se, että tällöin kirjoittaa oman kielialueensa markkinoille ja ihmisille ja kilpailee blogillaan lukijoista vain sillä omalla kielialueellaan sen sijaan, että kirjoittaisi englanniksi ja kilpailisi kaikkien äidinkieleltään englanninkielisten ja lisäksi ulkomaalaisten englanniksi kirjoittavien kanssa. Kysymys tietysti herää siitä, onko sillä lukijoista kilpailulla oikeasti mitään merkitystä, jos kirjoittaa omaksi ilokseen ja toisekseen osaavathan ne suomalaisetkin englantia lukea. Jäin kuitenkin miettimään itse sitä, kuinka suuri osa oma äidinkieli on omaa persoonaa ja maailmankatsomusta ja sitä, voiko vieraalla kielellä oikeasti koskaan ilmaista itseään yhtä hyvin ja monipuolisesti kuin omalla kielellään?

Aloitin blogin englanniksi vuonna 2012 ja ajatus oli kirjoittaa postauksia vain englanninkielellä. Koin englanniksi kirjoittamisen hyvin luonnolliseksi ja monen asian sekä pohdinnan ilmaiseminen englanniksi tuntui luontevammalta kuin suomeksi. Lisäksi tiedän kirjoittavani englanniksi paljon tiivistetymmin ja jollain tavalla maalailevammin kuin suomeksi. Omalla kielellä tulee laverreltua ja jaariteltua paljon enemmän. Suomi kuulostaa myös omaan korvaani aina jotenkin kovalta. Maailmanympärimatkalle lähtiessäni syksyllä 2012 halusin kuitenkin kirjoittaa myös suomeksi, koska useat sukulaiset eivät olisi pystyneet matkablogia englanniksi seuraamaan.

Matkamessujen jälkeen olen miettinyt asiaa paljon ja olen tullut siihen tulokseen, että tulen pitämään blogia jatkossa kaksikielisenä. Mietin vaihtoehtoa kirjoittaa jokainen postaus jatkossa sekä englanniksi että suomeksi, mutta se ei tunnu minulle järkevältä vaihtoehdolta. Jotkut tekstit vaan on saatava ulos englanniksi, toiset suomeksi. Tulen mahdollisesti kääntämään joitakin nyt englanniksi kirjoitettuja tekstejä suomeksi (tai sitten en) ja valikosta löytyvät allekkain nyt sekä suomenkieliset että englanninkieliset kategoriat (vielä hieman säätöä kaipaa tuo valikkokin). Tällä mennään nyt ainakin hetken aikaa. Mitä olette ideasta mieltä?

The Power of Niche

Toinen Connin esille nostama teema oli oman blogin teeman päättäminen ja vapaan markkinaraon löytäminen. Hän itse oli perustanut Planet Backpackin, koska kukaan ei kirjoittanut Saksassa saksaksi reppureissaamisesta ja tiedolle oli selkeä tarve. Tästä syystä hänen bloginsa osui hyvään markkinarakoon ja lähti kaupallisesti lentoon heti perustamisensa jälkeen. Jälleen markkinaraon etsiminen on bloggaajalle tärkeää mielestäni vain, jos hän lähtee touhuun pelkästään kaupallisessa mielessä ja oikeasti suunnittelee tekevänsä bloginsa tulonlähteeksi itselleen. Ja oikeastaan olen sitä mieltä, että kyseessä ei tällöin ole blogi vaan enemmänkin online-magazine tai jotain sen tyyppistä. Mielestäni blogilla rahan tekemisessä ei ole mitään vikaa – moni bloggaaja laittaa bloginsa kirjoittamiseen ja tekniseen säätämiseen useita tunteja viikossa eikä ole mitään väärää siinä, että siitä saisi jonkinlaisen korvauksen, päinvastoin. Mutta se, että lähtisi kirjoittamaan blogia eli repimään tekstiä ja ideoita sekä ajatuksia omasta selkänahastaan vain rahan kuvat silmissään, kuulostaa väärältä ja on vaikea kuvitella, että sellainen bloggaaja keräisi kovinkaan helposti lukijoita. Aiheen ja kirjoittamisen pitää kuitenkin olla intohimo, se on se lähtökohta. Jos oma intohimo osuu markkinarakoon niin mikäs siinä sitten, hienoa.

Huomasin kuitenkin itse miettiväni, että kenelle oikeastaan blogiani kirjoitan ja mikä tekee juuri minun blogistani erilaisen ja oman näköiseni. Muiden blogeja lukiessani (olivat ne sitten matka-, lifestyle- tai liikuntablogeja) huomaan helposti ärsyyntyväni, jos esim. matkablogin pitäjä alkaa kovin useasti kirjoittamaan kissansa tekemisistä. Tai siitä, mitä hän minäkin päivänä söi. On toki kiva tietää bloggaajasta joitakin henkilökohtaisia asioita ja se tekee blogistakin henkilökohtaisemman, mutta rajansa kaikella. En minä matkabloggaajaa hänen ruokavalionsa vuoksi seuraa.

Mistä siis All the Million Pieces kertoo? Siihen minulla on jo monta vastausta ja toivottavasti niistä syntyy vielä tässä piakkoin yksi taglineksi sopiva lause ja todennäköisesti myös postauksen mittainen analyysi myös. Pysykäähän kuulolla.

Pahoitteluni kuvien puuttumisesta – siinä yksi kehittymisen kohde myös.