Edellisestä päivityksestä on ikuisuus, pahoitteluni siitä. Reissu on jatkunut sen jälkeen Laosista Thaimaahan, Thaimaasta Kambodzaan, Kambodzasta Thaimaahan, Thaimaasta Malesiaan ja Malesiasta Singaporeen. Ja nyt ollaan kentällä odottelemassa lennon lähtöä Koreaan – leimat passissa sen kuin lisääntyvät 🙂
Blogin kirjoittaminen on tällä reissulla ollut paljon edellisiä reissuja raskaampaa. Olen kovasti miettinyt, että miksi. Periaatteessahan sen pitäisi olla helpompaa: nyt mukana on omat laitteet, wifi käytössä joka paikassa ja voisin kirjoittaa postauksia myös etukäteen, vaikkei nettiä aina olisikaan käytössä. Lisäksi mulla on oma domain, nettisivu, jonka pitäisi myös motivoida.
Mutta jostain syystä blogin kirjoittaminen on ollut enemmänkin haaste ja työ, kuin ilo. Ei sillä, ettenkö mielelläni teille kirjoita. Eikä sillä, ettenkö mielelläni elä uudelleen hienoja kokemuksia ja tee niistä tarinoita postauksien muodossa. Eikä sillä, etteikö kirjoittaminen olisi mielessä useasti ja ettenkö ottaisi valokuvia ihan vain sillä ajatuksella, että tämän laitan sitten blogiin.
Yksittäistä hyvää syytä en ole keksinyt, mutta monia pieniä kyllä. Ensinnäkin tällä kertaa en ole reissussa yksin. Mulla on mukana mulle tärkein ihminen ikinä, joka jakaa kaikki nämä kokemukset mun kanssa. Kun jokin asia, tapahtuma, kokemus herättää ajatuksia ja tunteita, voin jakaa ne saman tien Villen kanssa. Se vähentää selkeästi sitä jakamisen tarvetta, johon blogin kirjoittaminen on aina auttanut. Toisekseen pääsen puhumaan omaa kieltäni joka päivä koko ajan. Suomeksi kirjoittaminen on tullut sitä kautta myös vähemmän tarpeelliseksi ja kaivattavaksi.
Tämän reissun rytmiikka on myös ollut hyvin erilainen edellisiin reissuihin verrattuna. Ollaan liikuttu tosi paljon, tähän mennessä plakkarissa on kahdeksan maata. Se on paljon se. Se on verottanut kirjoittamista paitsi ihan pelkän ajan puutteen vuoksi, myös sen takia, että matkajärjestelyiden ja buukkausten takia vietän netissä ja koneella ihan liian paljon aikaa jo valmiiksi – sen jälkeen kun seuraavan viikon matkasuunnitelmat ovat kunnossa, haluan vain lukea kirjaa tai lähteä kaupungille blogitekstin kirjoittamisen sijaan.
Ja mitä tulee siihen omaan domainiin – blogspotin käyttäminen oli niin paljon helpompaa ja nopeampaa!
Mutta kyllä mä jälleen yritän tekstiä saada pihalle, ehkäpä Hawaijilla on aikaa makoilla auringossa ja kirjoittaa. Saapi nähdä. Sinne suunnataan siis Korean jälkeen.
Ja pieni vinkki kaikille tulevaisuudessa Hawaijille matkustaville: majoitukset kannattaa varata AJOISSA. Ja tarkoitan oikeasti ajoissa, tyyliin monta kuukautta aikaisemmin. Ainakin, jos haluaa, että on valinnanvaraa.
Nörttivinkki: voit toki käyttää blogspottia omalla domainilla. Käytännössä allthemillionpieces.com vain asetettaisiin osoittamaan googlen palvelimelle, ja bloggerin asetuksista sen saisi yhdistettyä omaan blogiin. Ohjeita löytyy bloggerin asetuksista ja vaikka googlaamalla “using blogspot with own domain” tai jotain vastaavaa.
Mullahan tuo Sokerivammaisen opas toimii juurikin tällä tavalla.
Ai voin? Tämähän on tutkimisen arvoinen juttu, kiitos 🙂
Heipsa, noh jos on sulla kirjottaminen vähän venähtänyt, niin on mullakin tämä lukeminen… Ja kommentoiminen. Anteeksi. Tajusin Susselle vanhaa Aussiblogia puhtaaksi kirjoittaessani, miten paljon sä aina olit kommentoinut sinne ja muistan kyllä miten mahtavaa oli, kun joku jotain kommenttia väliin laittoi (tuli tunne ettei kirjotellut tyhjille seinille..)
Aivan ihania kuvia (todella yllättävä lause minulta) ja teillä on ollut kyllä aivan järkyttävän upean kuuloinen matka (mitä onko mun nyt sitten lähdettävä ensi vuonna samanlaiselle, kun sinähän teit aina kaikki matkat testinä mua vuotta aiemmin…). Ei millään malttaisi odottaa, että pääsee näkeen kaikki kuvat ja kyseleen miljoona juttua ja kuuleen matkatarinoita.
Ja joo, Sansu olisi voinut ehkä varoittaa, että Hawaijin sesonkikauden aikana olisi fiksua tehdä minut ja varata kaikki ihan liian etukäteen. Sama on San Franciscon ja Vegasin majoituksen kanssa. Niihin sesonkia enemmän tosin vaikuttaa se onko kaupungissa meneillään iso konferenssi vai ei… (Vegasissa ja Friscossa tosin voi löytyä sunt hyvin CS paikkojakin, mitä Hawaijilla ei tuntunut ainakaan isolla saarella kauheastiolevan)
Jee, ihanaa Sanna, kiitos kommentista! Oot oikeassa, kommentit piristää paljon ja antaa motivaatiota kirjoittamiseen. Vaikka tietää, että monet varmasti blogia lukee, niin ilman kommentteja tuntuu silti, ettei kukaan lue. Tai että ketään ei kiinnosta. Enkä siis silti tarkoita, että aina pitäisi jotain sanoa, mutta silloin, jos siltä tuntuu.
Kiva, että olet tykännyt kuvista. WordPressin kautta niitten päivittäminen on ollut ihan perseestä; suurin syy miksi haikailen blogspotin perään.
No juu, enpä tiedä olisinko uskonut vaikka olisit varoittanut 🙂 Aasiassa tottui jälleen siihen, että kaiken voi varata viime tingassa. Ei näyttävästi täällä. Kyllä mäkin nykyään oon kovin paljon varaillut etukäteen, ei olla kovin montaa kertaa menty ilman varauksia, mutta tosiaan yleensä ollaan varattu viikkoa aikaisemmin tai myöhemmin. Mutta kaunista täällä on, kunhan tottuisi tähän hintatasoon – c’mon 4 dollaria vesipullosta, you got to be kidding me?!?!
Mut nyt täytyy mennä – varaileen San Franciscon ja Vegasin majoituksia…. 😉