En tiedä olenko koskaan ollut niin iloinen mihinkään saapumisesta kuin siitä, kun laskeuduimme Hong Kongin kentälle myöhään lauantai-iltana 17.päivä marraskuuta. Lento oli ihan kamala. Ensinnäkin lento lähti myöhässä ja pilotti oli ilmeisesti päättänyt oikaista jonkun peltotien kautta moottoritien sijaan ja tämä oikotie oli aikasta kuoppainen. Tai sitten oli tosiaan vaan erittäin huono keli, mutta en ole tosiaan niin kamalalla lennolla koskaan ollut. Heti nousun jälkeen jytyytti niin, että rystyset valkoisena jo puristin penkin käsinojaa ja samaa menoa jatkui sit noin tunnin verran. Valot pysyi koko ajan matkustamossa himmennettyinä eivätkä lentoemotkaan liikkuneet minnekään paikoiltaan. Noin tunnin lentämisen jälkeen kapteeni ystävällisesti kuulutteli, että oli hieman odotettua turbulenssia ja että lisää samaa on tulossa. Pienen hetken oli kuitenkin sen verran rauhallisempaa, että saatiin iltapalat nenän eteen, sitten alkoikin jo uusi hyppyytys. Neljä tuntia sitä. Huh. Kamalinta oli ehkä se, että lentohenkilökuntakin oli hieman kalpean näköistä ja kuulutuksia tuli tosi harvakseen; mielellään olisi kuullut väliaikatietoja ohjaamosta useamminkin. Viimeinen lentotunti oli sitten rauhallista ja laskeuduttiin turvallisesti Hong Kongin kentälle reilu tunti aikataulusta myöhässä. Mä laskin jo kauhuissani, että kuinka monta lentoa meillä vielä tällä reissulla onkaan edessä ja että mitkä niistä voisi vielä korvata junalla tai muulla kulkuneuvolla…

Toisaalta, mahdollisuudet toiseen yhtä kamalaan lentoon tällä reissulla on aika pienet. Eks vaan?

Hong Kongiin meillä oli varattuna aikaa viikko. Alun perin ideana oli viettää neljä päivää Hong Kongissa ja kolme Macaussa, mutta tarkemman tutkimisen jälkeen totesimme, ettei meidän budjetilla kyllä yövytä Macaussa (halvimmat majoitukset mitä netistä löysin olivat 80 euroa yö), joten päädyimme oleskelemaan HK:ssa koko viikon ja siirtymään Macaun puolelle vasta lähtöpäivän aamuna (lento Thaimaahan meillä oli buukattuna Macausta).

Lyhyt briiffaus näiden vierailemiemme siirtomaiden historiasta (käytiin yhtenä HK:n sadepäivänä Hong Kong Museum of Historyssa, oli tosi hieno kokemus, opittiin paljon uutta): Macaussa on ollut länsimaalaisten kauppasatama jo jostain 1600-luvulta lähtien (koska se Vasco da Gama nyt sitten purjehtikaan, käytiin museossa mut ei se tarkoita, et mä näitä lukuja tarkkaan muistaisin) ja Macaun aluetta on hallinnoinut Portugali aina vuoteen 1999 asti, jolloin Portugali luovutti alueen takaisin Kiinalle. Hallinointioikeuden Portugalille on Kiina vapaaehtoisesti myöntänyt tuolloin joskus vuosisatoja sitten. Hong Kongin taas on Britannia valloittanut väkivalloin 1840-luvulla. Syynä oli tiivistetysti se, että Britannia osti Kiinalta valtavia määriä tuotteita kuten posliinia ja teetä, mutta Kiina ei ollut kiinnostunut ostamaan mitään Britannialta. Kiinalaisia ei vain kiinnostaneet mitkään länsimaiset hyödykkeet. Täten ulkomaankauppa oli suuressa epätasapainossa eivätkä britit tästä oikein diganneet. Joten he keksivät, että tuodaan Intiasta huumeita, ooppiumia, ja myydään sitä. Ja johan alkoi kauppa käymään, kun kiinalaisista tuli huumeaddikteja. Lopulta Kiinan hallinto puuttui peliin ja kielsi ooppiumin maahantuonnin ja käytön ja samalla rajoitti kaupankäyntiä ja sulki kauppasatamia, mm. Hong Kongin sataman – tämä ei tietysti kelvannut briteille, joten he valtasivat Hong Kong Islandin säilyttääkseen ooppiumsatamansa. Sotimisen seurauksena HK jäi briteille ja he saivat lisäksi vuokralle Kowloonin alueen eli Hong Kong Islandia lähinnä olevan niemen manner-Kiinasta.

Eihän mikään tietysti ole ihan näin mustavalkoista, mutta mielenkiintoista oli lukea noista syistä, mitkä olivat Britannian valtaan Hong Kongissa johtaneet. Hong Kong oli myös toisen maailmansodan aikana yli kolme vuotta Japanin vallan alla, enpä sitäkään ollut ennen tiennyt. Vuonna 1997 Kowloonin vuokra-aika päättyi ja samalla Britannia luovutti Hong Kongin kokonaisuudessaan takaisin Kiinalle. Vaikea sanoa, onko mikään muuttunut viidessätoista vuodessa eli onko HK nyt erilainen kuin 90-luvulla, mutta hieno tuttavuus kaupunki kuitenkin oli.

Tämmöistä me siellä viikon aikan puuhattiin:
– Asustettiin kaksi yötä kaakelikopissa
– Ajettiin 1800-luvun puolella rakennetulla tramilla yli 60 asteen kulmassa ylä- ja alamäkeen
– Ihailtiin maisemia Peakilta, Hong Kong Islandin yhdeltä korkeimmalta kohdalta
– Käytiin syömässä yhden Villen levy-yhtiön artistin Manun ja hänen tyttöystävänsä kanssa (Hong Kong cuisine, nam)
– Vierailtiin museossa
– Moikattiin Big Buddhaa Lantaun saarella
– Matkustettiin Cable Carilla 20 minuutin upea maisema-ajelu
– Lounastettiin Villen enon Laurin ja hänen tyttöystävänsa Pauliinan kanssa Dim sum – ravintolassa
– Ajeltiin ratikoilla (mä tykkäsin niistä ihan kipeesti! 23 senttiä per matka)
– Ostettiin mulle Crocsin ballerinat (aivan mahtavat reissukengät)
– Oltiin ikkunatimanttiostoksilla (noh, ehkä mä vaan olin, ei Ville niinkään. HK:ssa on ihan älyttömästi kauppoja ja varsinkin koruliikkeitä; kaikki tuotteet on verovapaita)
– Oleskeltiin hostellilla tehdän hieman töitä ja hengaillen netin ääressä

Macaulle siirtyminen tapahtui lauantaina pikalautalla, joka kiidätti meidät sinne alle tunnissa. Alus oli sellainen katamaraanin tyyppinen, joka näytti liikkuessa siltä, kuin olisi liukunut veden päällä. Macauta sanotaan idän Las Vegasiksi, vaikkakin kuulemme nykyisin Macaun kasinoilla liikkuu enemmän rahaa päivässä kuin Las Vegasin kasinoilla. Kiina, Thaimaa ja koko muu uhkapelejä harrastava Aasia matkustaa nykyisin sinne voittamaan ja häviämään. Kasinot ovatkin Macaun suurin nähtävyys ja me saimme niistä osamme, sillä hyödynsimme MGM:n ilmaista shuttle-bussia lauttaterminaalista ja myös säilytimme rinkkamme ilmaiseksi kasinon respassa. Kaikki oli suurta ja upeaa, täytyy sanoa et oikein odotan Las Vegasia tuon Macaun keikan jälkeen. Ehdittiin me hieman käydä kiertelemässä kaupungillakin ja oli rakennuksissa ja ympäristössä jonkin verran portugalia aistittavissa: paljon kaakelia ja koristeellisia taloja, kadunnimethän myös ovat portugaliksi. Mutta kyllä ne kasinot ja kiinalaisten turistien määrä jonkin verran portugalifiilistä söivät.

Niin ja pelattiin me vähän rahapelejäkin. Suunnitelmana oli voittaa häärahat, mutta ei käynyt onni myöten. Hävittiin kaikki kolme euroa 😉 Mut oli meillä kivaa 😀