Matkamme alkoi lähtöitkuilla. Sanoimme sunnuntaina haikeat heipat omalle ihanalle kodillemme ja vietimme viimeisen yön vanhemmillani Kangasalla. Järjestely oli erittäin toimiva, sillä tällä tavoin jouduimme pakkaamaan rinkkamme 90 % valmiiksi jo lauantaina ja sunnuntai-aamuna, mikä helpotti huomattavasti maanantain lähtövalmisteluja. Kyllä mä aikaiseksi kauhean dilemman silti sain; tällä kertaa takista, käsimatkatavaralaukusta ja hupparista. Mutta ainakin valinnan varaa oli siinä vaiheessa enää aika vähän. Lähtöitkut tulivat tietysti sunnuntaina ja maanantaina rakkaita hyvästellessä – puoli vuottahan menee lopulta älyttömän nopeasti, mutta varsinkin äidille lähtömme oli kova pala ja se vaikutti myös omiin fiiliksiin paljon.

Koska maailmanympärilentomme ovat Lontoo-Lontoo eli lähtö ja paluu Lontooseen, olimme ostaneet erillisen lennon Tampereelta Lontooseen edelliselle eli viidennelle päivälle. Mahtavuutta oli lentää Tampereelta suoraan (niin paljon kätevämpää kuin Helsinkiin ensin siirtyminen) ja ykkösterminaalista lähteminen ( I hate Ryanair). Vähemmän mukavaa oli Arlandassa Tukholmassa suoritettu koneenvaihto mutta perille Lontooseen päästiin ilotulitusten saattelemana. Remember remember, fifth of November eli Guy Fawkes’in päivän ilotulitukset tervehtivät meitä kirkkaassa Lontoon illassa, kun koneemme teki vielä kunniakierroksen keskustan yllä. Se, että olimme oikeasti nyt reissussa, matka oli alkanut, jotenkin konkretisoitui, kun katseli ikkunasta Big Beniä ja London Eyeta. Tuli tosi makea fiilis.

Ensimmäistä kertaa koskaan poistuin Heathrowlta (Lontoossa käydessämme lensimme sillä pirun Ryanairilla Standstediin), mutta en kovin kauaksi tälläkään kertaa päässyt. Meidän yhden yön majoitus oli viiden kilsan päässä kentältä (Heathrow Lodge, ihan ok yhden yön stopiksi ja edullinen). Kun saatiin laukut sisään, käytiin syömässä ihanassa perinteisessä englantilaispubissa (mä söin tietysti Fish and Chips) ja suunnattiin ajoissa nukkumaan.