Lämpötila vaihtelee siinä 45 Fahrenheitin ja 25 Fahrenheitin välillä eli noin seitsemästä asteesta pariin pakkasasteeseen, tuuli yltyy välillä jopa 35-50 mailiin tunnissa eli jopa yli 50-80 kilometriin tunnissa (se on aika paljon), aurinko paistaa pilvettömältä tai melkein pilvettömältä taivaalta, posket on tuulesta ja kylmästä punaiset, päällä on about kaikki vaatekerrokset, mitä rinkasta löytyy ja kaupasta on ostettu lisää (Walmartista aivan mahtava untuvaliivi 15 dollarilla) ja kädet on pidettävä taskuissa tai muuten sormet jäätyy. But I’m loving every minute of it.
Tätä ja paljon muuta on ollut meidän ensimmäiset viisi päivää Amerikan mantereella. Ekana iltana navigoitiin Los Angelesin ruuhkissa pois lentokentältä ja päädyttiin yöksi Barstowiin, keskelle ei mitään kokeilemaan meidän ensimmäistä motellikokemusta (ihan ok) ja testaamaan Taco Bellin pikaruoka (myös se ihan ok). Seuraavana päivänä käytiin kävelemässä Mojaven autiomaassa ja törmättiin Park Rangeriin, joka oli kotoisin Michiganista ja tykkäsi kovasti suomalaisista. Yöksi ehdittiin Arizonan puolelle Kingmaniin ja tällä kertaa jopa hieman kivempaan motelliin ja syötiin ensimmäiset pihvit aikasta pitkään aikaan sellaisessa suoraan elokuvista tutussa baari/ravintolassa, jossa jukeboxi soitti vanhoja hittejä, tyypit pelasi bilistä, vanhat patut istui baaritiskillä ja tarjoilijat puhui hassua murretta. Ja tipattiin ekaa kertaa silleen oikeesti, toivottavasti oikein.
Kolmantena päivänä ajeltiin etsimään hostellimajoitusta Flagstaffin kaupungista ja sen löydyttyä (kiva, motellityyppinen hostelli, jonka vetäjä oli tosi hauska ja omituinen tyyppi) suunnattiin jälleen etsimään kylmälaukkua ja nyt sellainen viimein löytyi Walmartista. Ja samalla ne mahtavat tiimiuntuvaliivit (Villellä on sininen ja mulla punainen). Iltapäivällä ajeltiin Flagstaffista Sedonaan tietämättä oikeastaan yhtään mitä odottaa (Lonely Planet paikkaa kehui) ja oikeastaan siitä ajomatkasta lähtien tähän maanantai-iltaan asti ollaan vaan seisty eri paikoissa, istuttu autossa, kävelty ja patikoitu koko ajan suu auki ja silmät suurina – tämä maa on jotain aivan käsittämätöntä.
Mulla ei oikeasti ole sanoja. Olen liikuttunut kyyneliin Grand Canyonin reunalla, huokaillut Sedonassa punaisten kivien maisemissa, nyrjäyttänyt niskani autossa tuulilasin läpi kurkkiessani, actually unohtanut hengittää paikoitellen, huokaillut vähän lisää, pakahtunut sydämeni pohjaa myöten, käyttänyt tai yrittänyt käyttää kaikkia mahdollisia ylisanoja ja vain päätynyt olemaan hiljaa. Arizonan kauneus, majesteettisuus, karuus, upeus, monipuolisuus, koko tajuton uskomattomuus on täysin lumonnut minut.
I have fallen in love with America.
Käytiin haikkailemassa Mojaven autiomaassa.
Meidän eka manner-USA piknikki Mojaven autiomaassa!
Hih 🙂
How about that? 🙂
Nautittiin näistä maisemista ihan kipeenä. Siis ei oltu kipeitä vaan maisemat oli ihan kipeitä. 😉
Täällä on lunta!
Grand Canyon, Arizona
Tässä vain pieniä maistiaisia valokuvien muodossa. Tsekkaa myös tuleva postaus Photos-sivulta!
Ihanaa, ihanaa, ihanaa!! Et joku muukin on rakastunu Jenkkeihin, kun mä. Arvasin, et osaisit arvostaa Southwestin karutonta maisemaa, jossa on silti niin paljon nähtävää, vaikka toiset torvet väittää, että se on vaan tyhjää autiomaata. Oih ja Wallumallu!! Mä oon jo nyt ihan vaan lukemisesta kateellinen, ja vitsit vähänkö sulla on parempia kuvia Grand Cayonista, kun mulla… Sniff, noh ensi vuonna sitten koitan pistää paremmaksi.
Teidän on muuten pakko käydä In’n out burgerissa kun ootte Californiassa. Best burger ever (ja jos näätte Coryn se voi selostaa koko hemmetin ideologian ja tekniikan niiden burgereiden ja paikanpäällä kuorituista perunoista valmistettujen ranskisten takana, kaveri oli siellä joskus töissä ja piti mulle jo jumalattoman pitkän esitelmän…)
Mä niin odotan, et palaatte suomeen ja pääsen katteleen teidän kuvia. Joudutte sitten pitän sellasen kuvaillan, koska mä haluan nähdä kaikki otokset selostusten kera!!